Lähes kaikkeen työhön kuuluu nykyään epävarmuus. Työkulttuurin murroksessa myös yhteiskunnan tulisi joustaa vaihtelevien työsuhteiden mukana.

Pätkittäisiä ja määräaikaisia työsuhteita on kautta aikojen pidetty niinä epävarmimpina. Valtion instanssit, pankit ja monet ihmiset näkevät itsensätyöllistäjän ja keikkatyöläisen työsuhteet hatarina ja joskus jopa vailla tulevaisuuden näkymiä. Esimerkiksi pankkilainen saaminen hyvilläkin tuloilla voi olla itsensätyöllistäjälle tai keikkailijalle mahdottomuus.

Tähän virhekäsitykseen on toivottavasti lähiaikoina tulossa muutos. Kiveen kirjoitettua työsuhdetta ei ole olemassakaan. Yt-neuvotteluita pulpahtelee pintaan surullisella tahdilla, työsuhteita pätkitään ja yrityksiä ostetaaan ja sulautetaan muihin. Työnkuvat muuttuvat ja monipuolistuvat. Keikkailijalla voi lopulta olla useamman työsuhteen tiimellyksessä varmempi leipä kuin vakituisessa suhteessa työskentelevällä.

Jos keikkatyöläisenä koet painetta tai ahdistusta työskentelymuodostasi, haluaisin lohduttaa sinua. Meidän kaikkien on totuttava tietynlaisessa epävarmuudessa elämiseen. Kun vaihtelevuus ja epätietoisuus tulevaisuudesta koskee kaikkia, voi sen oikeastaan ajatella olevan uusi normi. Kuukausityö ei ole autuaaksitekevä lottovoitto, joka pelastaa loppuelämän.

Joudumme hitaasti irrottautumaan ajatuksesta, jossa yksi turvallinen työpaikka on elämän tärkeimpiä saavutuksia, päämäärä, johon pyrimme. Varsinkin Y- ja Z-sukupolvet tuntuvat olevan jo enemmän kotonaan nopeatempoisessa ja vaihtelevassa työkulttuurissa. Alle kolmikymppiset kouluttautuneet vaihtavat itsekin työpaikkaa verraten usein. Hakevat sitä sopivaa ja kokeilevat eri aloja.

Työsuhteiden muodot ovat yhä useammin epätyypillisiä, pätkittäisiä tai joustavia. Nuoret tottuvat tilanteeseen työuransa alusta alkaen. Moni hakeutuu jopa mielummin itsenäisyyttä, vaihtelua ja erilaisia kokemuksia tarjoaviin vapaampiin työsuhteisiin.

Ehkäpä tietynlainen, usein keikkahenkistä työtä tekeviä yhdistävä luovuus auttaa myös jaksamaan varmuuden puutetta. Keikkatyöläisiä ja itsensätyöllistäjiä löytyy paljon rakennusalalta, media- ja kulttuurityöstä sekä sairaanhoito- sekä ravintola-alalta. Kaikissa näissä töissä vaaditaan itsevarmuutta, oma-aloitteisuutta ja ajoittain rennon ronskia otetta työhön.

Tutkimusten mukaan työelämä muuttuu vielä radikaalimmin tulevina vuosikymmeninä. Tuotannollinen työ vaihtuu yhä enemmän ihmisten lahjakkuuteen pohjautuvaan työhön kuten tietoon, tutkimukseen, taiteeseen, hyvinvointiin, kulttuuriin, opetukseen ja terveyteen. Itsensätyöllistäjiä on tällä hetkellä 190 000 mutta Akavan ennusteen mukaan 10 vuoden kuluttua meitä on jo 300 000.

Elämme siis maailmassa, jossa uudelleenkouluttautuminen ja alan vaihtaminen myöhemmälläkin iällä ovat normaalia arkea. Jopa eläkeiästä on tullut joustava. Nyt saisi myös yhteiskunta alkaa joustaa uuden mallin mukaan.

Uskon ja toivon, että vanhentuneita teollisuusyhteiskunnan rakenteita uudistetaan mahdollisimman pian tukemaan meitä, jotka emme kuulu perus palkansaajiin tai kokonaan työttömiin. Suurimmat elämisen haasteet luovat rakenteet, jotka eivät vielä tunnista kaikenlaisia työsuhteita normina.

Perustulokokeilu voisi olla erinomainen vaihtoehto epätyypillisissä (pian jo ihan tyypillisissä) työsuhteissa työskenteleville. Perustulolla voisi tukea osa- ja määräaikaista työtä sekä ihan kaikenlaista keikkatyötä. Se helpottaisi elämän rakentamista vaihtelevien työtilanteiden keskellä, motivoisi yhä useampia työttömiä työllistämään itsensä sekä mahdollistaisi uusien, ihmisen kykyjä ja lahjakkuutta tukevien töiden lisääntymistä yhteiskunnasssa.

 

Voitolla työhön -blogin kirjoittaja on vaihtelevissa keikkatöissä kannuksensa ansainnut ja kirjoittamisesta virtaa imevä ikuinen pätkätyöläinen.

 

 

 

Lisää uusi kommentti