Työkyöpeli

Työkulttuurissa viljellään valheita

17.10.2019 klo 9:48

Asioiden värittäminen, vähätteleminen ja totuudesta vaikeneminen ovat tulleet työelämään jäädäkseen.

Rehellisyys loistaa usein työelämässä poissaolollaan. Sen on pakko. Tilanteita ja ihmisiä on niin laidasta laitaan, että aina ei maksa vaivaa olla rehellinen. Varsinkin, kun työelämässä useimmat meistä kuitenkin tavoittelevat jotain. Etua, menestystä, tasapainoa, jopa suosiota.

Rehellisyys ja asioiden todellisen tolan kertominen ei ole helppoa. Eikä ihan aina edes tarpeen. Mutta virhemarginaalien minimoimiseksi ja erityisesti inhimillisen kärsimyksen ehkäisyyn totuus on työmarkkinoillakin kätevä työkalu. Se toki vaatii selkärankaa ja ikävienkin reaktioiden kestämistä. Rehellinen keskustelu kaipaa puolin ja toisin empatiaa, aikaa sekä läsnäoloa. Totuuksia harvoin heitellään ohimennen kuin puolivillaisia herjoja.

Tietynlainen työkulttuurin small talk on tuonut liioittelun ja pienet valkoiset valheet kollegojen väliseen vuoronvaihtoon. Me mielistelemme ja väritämme tarinoitamme lähes aitoon jenkkityyliin. Groteskin puolen tästä huomaa esimerkiksi sairastaessaan vakavasti. Kun kuljet työtilaisuuksissa rankkojen hoitojen välillä, näyttäen tarhapöllön ja zombien lehtolapselta, on vaikea suhtautua ylitsevuotaviin ulkonäkökehuihin muuten kuin ironisesti hymähtäen.

Riutunutta ulkonäköä ei toki myöskään tarvitse kauhistella tai voivotella. Voisiko ulkonäköarviot jättää kokonaan pois, jos niiden kertomiseen ei ole pakottavaa syytä? Ymmärrän ystävällisyyden yrityksen, mutta valheellisena se ei täytä tarvettaan.

Työsuhteen päättämiseen liittyy surullisen kuuluisasti kaartelua tai täyttä totuuden kiertämisestä. Masentavan monen ystävän ja tuttavan irtisanomisen peruste esimerkiksi yt-neuvottelujen yhteydessä on ollut aivan toinen kuin todellinen syy. Usein tässä haetaan työnantajan oikeuksien puolta ja kierretään työntekijän vastaavia.

Väärin perustein suoritettu irtisanominen voi olla traumatiosoivaa ja saattaa seurata ihmistä pitkään myös maineen puolella.

Tein määräaikaista hommaa yksityisyrittäjälle. Töitä riitti niin paljon kuin pystyin tekemään ja palaute asiakkaiden puolelta oli selkeästi ja näkyvästi hyvää. Lopulta yrittäjä ilmoitti, että ei tarvitse minua sillä hetkellä, mutta ilmoittelee sitten taas tulevaisuudessa hommista. Tieto tuli ilman kummempia selityksiä tekstiviestillä.

Hänestä ei enää kuulunut. Minä mietin pitkään, miten olin sittenkin ollut niin huono hommassani. Tapahtuma vaikutti pitkäksi aikaa koko työidentiteettiini. Kunnes yksi tuttu tokaisi, että syy miksi työsuhteeni lopetettiin oli se, että yrittäjän olisi pitänyt kolmen määräaikaisen sopimuksen jälkeen palkata minut pysyväksi työntekijäksi. Niinpä minut vain korvattiin seuraavalla.

Tiedän nyt, että kyseinen yritys oli siihen aikaan vain liian pieni palkkaamaan vakituista työntekijää. Tiedostan myös sen, että sitä ei voitu sanoa suoraan, koska määräaikaisuuksilla pelaava toiminta oli melko epäeettistä.

Valheella ei yleensä kannata edes kaunistella totuutta. Jos työntekijä on ihan täysin rehellisesti huono hommassaan, on kamala karhunpalvelus antaa hänen luulla toisin. Ei kukaan voi kehittyä, jos ei tiedä, että siihen on tarvetta.