Pienten lasten äidit ovat tehokkaita
Pitää olla armollinen itselleen, vaikka työ onkin rakasta. Kun yhdistää työtä ja vapaa-aikaa sopuisasti, tuloksetkin ovat parempia.
Paulina Ahokas on vienyt suomalaista rockia maailmalle tarmokkaasti. Levy-yhtiöt, kustantamot, managerit ja agentit eri puolilla maailmaa ovat hänen työkumppaneitaan. Työ on hektistä: tänään Cannes´ssa, huomenna Lontoossa.
Ahokas jäi musiikkivientiorganisaatio Musexin toiminnanjohtajan tehtävästä sapattivapaalle pari vuotta sitten. Ensimmäisen kuukauden hän sukelteli Australiassa ja toisen kuukauden Thaimaassa miehensä kanssa. Pian sapattivapaan jälkeen luonto puuttui peliin, ja vauhtinainen jäi äitiyslomalle.
Nyt hän on valvonut öitä, kun pikku tyttärelle tulee hampaita.
‑ Kun teen töitä, teen hyvin intensiivisesti. Minun on vaikea työskennellä maltillisesti. Siksi minulla oli pitempiaikainen haave, että saisin kunnon irtioton, Ahokas kertoo.
‑ Monta vuotta peräkkäin oli ollut valtava kiire. Ainainen kiire tyhmentää. Kun vain sammuttelee tulipaloja, ei ehdi nähdä isoja linjoja eikä ole aikaa ajattelulle, ainoastaan toiminnalle. Minulle tuli olo, etten ole enää strateginen visionääri vaan suorittaja, hän kuvailee.
Sapattivapaan Paulina Ahokas ajatteli viettää ihan erilaisissa kuvioissa, ei kehittää itseään, eikä tehdä urasuunnitelmia. Päinvastoin, hän halusi tehdä kaikkea sitä, mikä oli jäänyt kiivaassa työrytmissä väliin. Kuten lukea paljon kirjoja ja urheilla päivittäin, sekä matkustella.
‑ Työkseni matkustan paljon, mutta se on matkustamista, ei matkustelua.
On osattava päästää irti
Nyt kun olet palaamassa äitiyslomalta töihin, muuttuuko ajattelusi ja toimintatapasi työn ja vapaa-ajan yhdistämisestä?
‑ On pakko muuttua. Pitää pystyä rytmittämään ja jaksottamaan työtä enemmän. Olen tajunnut johtamisesta sellaisia asioita, että pitää pystyä ajattelemaan ja luottamaan toisiin, päästämään irti asioista. Vie hirvittävästi aikaa ja on äärimmäisen epätyydyttävää kaikille muille työntekijöille, kun pitää liikaa asioita omissa käsissään, Paulina Ahokas sanoo.
Miten sitten rakentaa viisaasti pitkäjänteinen ura uupumatta? Siihen Ahokas ei uskalla ruveta antamaan ehdottomia neuvoja.
‑ Juuri tämän ristiriidan kanssa painiskelen itsekin tällä hetkellä. Uraan liittyy aina kunnianhimo ja sen mukana tulee se, että haluaa tehdä asiat hyvin. Ehkä se auttaa, että osaa antaa itselleen anteeksi, osaa olla itselleen armollinen. Kun kaiken haluaa tehdä täydellisesti, uupuu tai palaa loppuun, Paulina Ahokas arvelee.
Ahokkaalla oli ensin oma yritys, jossa hän toimi konsulttina. Musexissa hän on työskennellyt yhteensä viitisen vuotta.
Nyt työelämän ja vapaa-ajan sovittelu alkaa ihan uudelta pohjalta, kun hän palaa töihin pienen lapsen äitinä. Hän uskoo olevansa tehokas.
‑ Hyvä ystäväni, joka on isohkon firman pomo, sanoi ettei halua palkata kuin pienten lasten äitejä, koska he ovat ajan käytössään kaikkein tehokkaimpia! Töihin ei mennä chättäilemään messengerissä tai roikkumaan facebookissa, koska on tärkeää saada tietyt asiat tehtyä ja ne on pakko tehdä hoitoon viemisen ja hoidosta hakemisen välissä, Ahokas tiivistää.
Aina läsnä?
Työelämässä meillä on taipumus olla koko ajan saatavilla. Naiset ovat lisäksi vielä koko ajan lasten, puolison, vanhempien, työtovereiden ja ystävien saatavilla. Mutta aika on rajallinen. Pitäisi löytää keskitie toteuttaa yhteisöllisyyttä ja olla oma itsensä.
Hilkka Kunnaksen kirja Elä ihmeessä! Kirja naiselle (Helmi-kustannus 2008) ei neuvo radikaaleihin ratkaisuihin, vaan opastaa tarkkailemaan omaa käyttäytymistään ja tiedostamaan omia rajojaan. Avuliaisuus on upea asenne, mutta pitäisi elää myös omaa elämää, että jaksaa, huomauttaa Kunnas.
Teksti Helinä Hirvikorpi
Jaa linkki ystäville
