Miten vielä voisinkaan palvella?

Tämäpä asiakaspalvekukokemus on hieman toisinpäin ajateltu, eli itse olin töissä ja edessä haastavaakin haastavampi asiakas. Kyseessä oli erään firman tilausristeily, johon oli tarjoiltavat ja muut järjestelyt ennalta sovittu. Kaikilla muilla, myös tilaajalla eli firman johtajalla, oli kaikki hyvin. Mutta...

Pikkujohtajalla olikin sitten naama väärinpäin jo tilaisuuteen astuessaan. Alkudrinkki oli väärä, paikka huono (osallistujat saivat itse valita seuransa, ja ko. henkilön pöytä täyttyi viimeisenä niillä, joilla ei vielä paikkaa ollut), saaristolaispöydän kalaruoka huono vaihtoehto, viileä valkoviini kesähelteellä väärän lämpöistä jne. Ei kauan kestänyt kun muu tarjoiluhenkilökunta hovimestaria myöden päätti ettei enää suostu ko. asiakasta palvelemaan, joten niin siinä kävi että minä olin pitkäpinnaisena se, jonka tarjoilu hänelle piti suorittaa.

Minut haukuttiin ko. asiakkaan toimesta perin pohjin hänen pöytäseuransa häpeillessä vieressä. Kun en pakkojuottanut esimerkiksi alkoholia pöytäseurueen leideille, jotka olivat juurikin todenneet, etteivät halua lisää viiniä ruokansa kanssa.

Siinä vaiheessa kun haudutettu teekään ei kelvannut vaan minun piti tälle henkilölle hänen silmiensä edessä lilluttaa teepussi teevedessä oikean vahvuisen teen saamiseksi, oli kyllä hymyn ja kohteliaisuuden pitämisessä tekemistä. Tämän jälkeen totesin työtovereilleni, että parinkymmenen minuutin loppumatkan aikana oli muiden vuoro palvella tämä haastehenkilö ja minä painuin alakertaan purkamaan tuntojani tiskivuoreen!

Kyllä asiakaspalvelu on aika-ajoin mukavaa. Tämänkin tapaus tapahtui kymmenisen vuotta sitten ja edelleen on kristallin kirkkaana mielessä kaikkine kommervenkkeineen.