Peli kovenee – sääntökirjat esiin!

Vastuunkantoa ja arpaonnea

Design ei taida olla mun juttu ainakaan vaatteiden saralla. Tehtävä annettiin Kiasman aulassa ja aamulla ennen kuvausten alkua olo oli aika absurdi. Istuin Sanomatalon kahvilassa kuten minä tahansa työpäivänä omassa arjessani. Mietin miten lähellä "kotia" olen ja miten helppoa porteista olisi sujahtaa sisään omaan turvalliseen ja mukavaan maailmaan. Ymmärrän hyvin miksi kilpailijoita ei päästetä välissä kotiin tai työpaikalleen. Ja siinä se juju kai onkin. Diilin jatkuva epämukavuusalueella eläminen on itsessään haaste ja siinä erotetaan voimakkaasti kuka sen paikan eniten haluaa ja ansaitsee!

Tiimimme projektipäällikön viitta lankesi kohdalleni toista kertaa kierroksen alettua alusta. Olen ollut onnekkaassa asemassa näissä neuvottelukuvioissa kun kolikonheitolla arpaonni suosi jälleen meitä. Jarnon kannattaa varmasti tulevaisuudessa pyrkiä neuvottelemaan kuviot muilla keinoin, hävisi arvalla jo toisen kerran kameroiden edessä :) Joukkue edusti Antti Asplundin paitoja, joista muutama löytyy omasta vaatekaapistani näin jälkitoimituksena :)

Suurella sydämellä

Tehtävän onnistumisesta jaan tälläkin kertaa pointseja tiimilleni. Rehellisyyden nimissä, ilman Jannen kykyä maalata sellaisia sielunmaisemia mitä tässäkin nähtiin, olisimme hävinneet jo ensimmäisen osuuden kisasta. Kaikkien panosta tarvitaan, mutta ihailen ihan älyttömästi kaverin uskoa omiin tarinoihinsa. Siinä ei maalata pienellä pensselillä vaan käytössä pitää olla iso tela ja isoa pintaa johon sutia. Kunnia tarinasta, sen koskettavuudesta ja periksiantamattomasta läpiviennistä verbaalisella tasolla kuuluu hänelle kiistatta. Suurten tarinoiden miehiä kuten Antti Asplund ja Janne Rauhala vain tarvitaan, jotta pystymme olemaan luovia, murtautumaan ulos epäluulon hetkellä omasta laatikostamme ja murtamaan ennakkokäsityksemme tulevasta. Heidän kaltaisensa synnyttävät jotain uutta ja ainutlaatuista oli kyse sitten ihmisten kouluttamisesta tai asennevalmennuksesta. Toivon jokaiselle työpaikalle omaa Jannea tältä osin. Ja Joni, meidän oma MacGyver. Ei ole asiaa, jota tämä kaveri ei onnistu suorittamaan. Varkan poika on ihan ässä.

Tehtävän aikana kuvani omista vahvuuksista myös vahvistui, Kyllä se myynti vain on leipälajini, muiden innostaminen ja muista innostuminen rakkauteni. 

Yllätyskäänteitä

No, turpaan siinä sitten lopulta tuli. Syy oli kaikille selvä. Sääntörikkomus. Itse suoritushan oli hyvä! Selvää oli myös kuka sen vastuun kantaa. Diilissä on kilpailijan hirveän helppo kertoilla omia edesottamuksiaan ja saavutuksiaan. Etenkin kuin niistä kysellään meiltä useamman kerran päivässä. Eli tässä konseptissa vaatimattomuus on turhaa ja ylimainostettua, vastuunkanto raakaa ja kohtalokasta. Olen kovin kiitollinen tuotantoyhtiölle joka sai minut näyttämään suhteellisen rauhalliselle ohjelmassa. Kuvasta puuttuvat pettymyksen kyyneleet ja harmituksen sadattelut. Eli käsijarru alkaa pettää ja allekirjoittanut kuohua kuten normaalisti. Onnekseni johtoryhmän ja tehtävän välissä on yö. Tämän kokemukseni perusteella olen entistä valmiimpi allekirjoittamaan väitteen "nukutaan nyt yön yli".

Vaatevalintoja inhoavat, herkästi pinnallisuudesta kitisevät voivat hypätä seuraavan lauseen ylitse. Valitsin aamulla vaatteeni huolellisesti ja kiitän maskin tyttöjä erinomaisesta ehostuksesta. Olin varma, että Ruotsalainen saa nyt elämänsä ensimmäiset potkut. Ja silloin jos koskaan on tärkeää edes näyttää hyvältä! Sydämeni oli rauhallinen ja olin alusta asti sitä mieltä, että kannan vastuun nimeten itseni rikkeen vuoksi. Vastuunkanto on itse asiassa helpottavaa. Tiedät mitä teit olipa se hyvä tai huono asia. Kyllä pomo kertoo seuraukset.

Säännöt, ne säännöt

Ja Hjallis oli toden teolla oikeassa. Ilman sääntöjä hommasta ei tule yhtään mitään. Säännöt tehdään noudatettaviksi eikä ole isoja tai pieniä rikkeitä. Yhdessä sovitusta pidetään kiinni ja piste. Turha selitellä. Me toimimme ja tavoittelemme jokaisen tehtävän kohdalla voittoa koska se on ainut joka pelastaa potkuilta varmasti tässä vaiheessa. Ensi kerralla niitä luetaan varmasti kuin raamattua. Mutta palataan tähän kutkuttavaan aiheeseen ensi viikolla lisää... Kuka säännöt tekee ja kuka niitä noudattaa…

Pysykää kanavalla ja hymyä työviikkoon!