Rock and Roll!

Turhuuden tuntemuksia

Ilo ei osaltani kuitenkaan kovin kauaa kestänyt. Mitä tapahtuu, kun kunnianhimoinen ihminen tuntee heikkoutta ja huomaa alisuorittavansa? Omalta osaltani voin kertoa, että suorittaa entistä kovemmin ja pyrkii kompensoimaan huonoa suoritusta kovemmalla työnteolla. Se oli osaltani kananlento, joka päättyi varsin odottamattomasti. On kauhistuttavaa huomata Diilin kaltaisessa tiukassa kilpailutilanteessa, ettei oma pää toimi normaalisti. Tuntui kuin jokainen koneella kirjoitettu lause olisi ollut työn ja tuskan takana, lauserakenteet täysin vieras käsite ja tyypillinen nopeatempoisuus loisti poissaolollaan, kuin siirapissa olisi pyristellyt. Eihän siinä auttanut särkylääkkeet ja rimpuilu, vaan päivä päättyi kivuliaaseen kohtaukseen, johon lievitystä tarjosi Haartamissa saatu piikki takalistoon ja nuijanukutusta jäljittelevä kivun hoito :)

Vietin seuraavan päivän sairaslomalle pakotettuna, tokkuraisena nukkuen, muiden valmistautuessa illan rientoihin. En tiedä olivatko kyyneleeni väsymystä kovasta rutistuksesta, kivun mukanaan tuomia vai pettymyksestä johtuvia. Tunsin pettäneeni tiimini, minulta meni ohitse Doom Unitin huikea keikka ja Timo Kotipellon tapaaminen. Kuinka moni meistä onkaan kokenut huonoa omaatuntoa maatessaan kuumeisena ja flunssaisena sängyn pohjalla tietäen työpöydälleen kasaantuvat paperivuoden kasvavan tai työkaverin joutuvan venymään jo muutenkin tiukassa työelämässä. Suurin osa väittäisin. Terveyden kanssa ei ole leikkimistä. Kuten Stefan hyvin totesi- ei sota yhtä miestä kaipaa. Kun terveys pettää, on nöyryys paikallaan. Flunssakautena kotiin jääminen osoittaa minusta myös kunnioitusta työtovereita kohtaan.  

Tappiollista toimintaa ja ajatuksia

Takanani on nyt myös ensimmäinen häviö. Onnittelut Battle Beastille ja Tahkolle! Saas nähdä saapuuko Jarno siviilissä seuraavaan vapaaotteluunsa voittobiisin saattelemana. Sitä on nimittäin kämpillä luukutettu! Hjalliksestakin kuoriutui esille inhimillisiä piirteitä, hänen siirtäessään minut sivuun johtoryhmässä. Olihan se jännittävää, koska ennen Harkimon kommenttia kukaan ei tiennyt kohtaloani. Pelko, että joudun jättämään koko kisan kesken kivun vuoksi, kalvoi ajatuksissa synkkänä kuin myrskypilvi. Pakollinen päivän lepo herätti myös ajatuksia. Onko kisa liian kova, pystynkö minä venymään jokaisena päivänä huippusuoritukseen, onko koko Diili henkisen hintansa väärtti? Erityinen kiitos kuuluu kaikille kanssakilpailijoille ja erityisesti Niinalle suuresta tuesta. Kukaan ei pärjää yksin ja etenkin heikolla hetkellä työkaverin ja ystävän tuki ja turva, myötäeläminen ja sympatia helpottavat pienen ihmisen oloa. Muistakaa hyvät toverit kannustaa toisianne, niin aurinkoisella kuin sateisellakin hetkellä!